Jaapertin kennelin blogi

Tein tuossa viime viikolla heräte ostoksen ja tilasin koirille Hurtta-manttelit, kun noita pakkasia vaan piisaa.

Ensin tytöt oli sitä mieltä, että mehän ei tälläisiä pueta päälle. Aada seisoa jöpötti vaan paikoillaan, eikä suostunut liikkumaan ollenkaan. Oona puolestaan otti hirvittävät spurtit ympäri taloa. Siirillekin kokeilin manttelia, se tärisi kuin horkassa . Mutta tänään kun lähdimme pienelle lenkille, kulkivat koirat tosi tyytyväisinä uusissa puvuissaan!

Tässä "maansa myynyt" Aada; "Onko ihan pakko pitää tätä?"

Tassut on enää ongelma-kohtana. Täytynee seuraavaksi hankkia tai ommella tossuja roppakaupalla eli 16:sta tassuun!!!

"Ai, kun mun tassuja palelee". Tarallekin on tilattuna oma mantteli, mutta se on sopivan kokoinen vasta ensi talvena.

Pissi-tuokio!

Taralle sattui perjantai-iltana pieni vahinko, josta onneksi selvittiin vain venähdyksellä. Tara yritti pomppia toisten koirien mukana sängylle, mutta ei ihan vielä päässyt ylös saakka vaan putosi jotenkin pahasti takatassunsa satuttaen. Lauantai-aamuna sitten soittelemaan päivystävälle eläinlääkärille ja päästiinkin heti aamusta Ilomantsiin Anja Turusen luo. Anja tutki ja kuvasi jalan ja totesi, ettei ole murtumaa eli jalka oli ainoastaan venähtänyt. Nyt sitten pitää muutama päivä ottaa rauhallisesti mahdollisimman pienessä liikkumatilassa, että jalka pääsee toipumaan. Ja sekös on vilkkaalle Taralle vaikeaa , huutoa riittää kun ei pääse toisten mukana peuhaamaan!

"Kun suru häipyy, tulevat muistot ja jokainen niistä koskee yksitellen."
- Eeva Kilpi

Viime tiistaina eli 24.1.2012 tuli tasan vuosi siitä kun Cissi lähti koirien taivaaseen. Viikko on ollut jotenkin raskas ja haikea. Ikävä on iskenyt taas. Näin jopa yksi aamu Cissin "haamun" aamuhämärässä herätessäni. Kaipa se Cissi kävi siinä kertomassa, että kaikki on hyvin, vaikka itse kovasti hämmennyin tilanteesta.

Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
-tuntematon-

Uusi vuosi on alkanut meillä varsin vauhdikkaasti. Tara ja Vili ovat pitäneet siitä huolen. Vili on pitänyt huolen, että kaikki kukat keittiön ikkunalta saa viskata roskiin. Samoin kaikki koristeheinät on pitänyt heivata menemään. Ja ylipäätään kaikki minkä voi pudottaa lattialle sen Vili todellakin pudottaa . Ei ole moista rasavilli kissaa vielä meillä aikaisemmin ollut.

Tara ja Oona puolestaan ovat varsinainen "taistelupari", mutta onneksi hyvässä mielessä.

Kuten Taran ilmekkin kertoo, niin jatkuvat metkut ovat mielessä! Mitähän sitä seuraavaksi tekisi???? Ei voi ainakaan valittaa, että meillä olisi liian hiljaista ja yksinäistä .

Paini on jatkuvaa, joten niistä hetkistä, kun Tara on väsynyt ja nukkuu, nauttii todella .

Vuosi 2011 alkaa vedellä viimeisiään. Toivottovasti ihmiset eivät ampuisi raketteja kovin paljoa meidän nurkilla, ettei Oona hermostuisi paukkeesta. Toiset koirat eivät niinkään kovasti pelkää pauketta, mutta Oonalle se on ollut joka vuosi varsin epämukavaa.

Kuluneen vuoden aikana laumamme on kasvanut kahdella jäsenellä. Ensin elokuussa tuli Vili-kissa perheeseemme.

Kuvassa Vili, tai toiselta nimeltään Viljo, kohtaa Taran ensimmäistä kertaa.

Vili on melkoinen joka paikan "höylä". Tässä se yrittää "maastoutua" kirjahyllyn laatikkoon .

Onpa Vili lyöytänyt itsensä niin jääkaapista, takasta kuin leivinuunistakin....

Pari viikkoa sitten Tara-cairni tuli ilostuttamaan arkeamme. Tara on sopeutunut toisten koirien ja kissojenkin joukkoon tosi hyvin. Alkuun Siiri-beagle vähän pelkäsi Taran rajua menoa, mutta nyt hekin tulevat toimeen keskenään. Varsinkin Oona ja Tara ovat parhaat leikkikaverit nykyisin.

Tässä koirat viettävät joululahja valvojaisia.

Pienen pieni joulukuusi piti laittaa tänä jouluna pöydälle uusien pienokaisten takia. Ei varmaankaan olisi pysynyt pystyssä, jos olisi ollut lattialla.

Lelukori on saanut täytettä . Pikkuinen leikkijä on väsähtänyt kesken lelujen etsimisen!

 Lopuksi haluan toivottaa kaikille Jaapertin kennelin ystäville Oikein Hyvää ja Riemullista Uutta Vuotta 2012!

Taasen on vuosi lopuillaan ja on aika valmistua joulun viettoon. Meillä joulunaika tulee varmaankin keskittymään aika paljon uuden koiravauvan hoitoon ja tutustumiseen puolin ja toisin. Huomenna sunnuntaina pitäisi Taran vihdoinkin kotiutua meidän laumaan. Eli vielä yksi yö pitäisi maltaa odottaa. Taralle on hankittu uutta sänkyä, pantaa, ruokakuppia ym. ym.

Tässä sitten on Tara koko komeudessaan, häntä ja korvat terhakkaasti pystyssä .

Virallinen nimi on Janettan Darlinda.

Haluan vielä toivottaa kaikille Oikein Rauhallista ja Hyvää Joulua 2011!

Viime viikon sunnuntaina koitti viimeinkin se päivä, jolloin pääsimme katsomaan tulevaa perheenjäsentämme Jyväskylään. Cairni-tytöt syntyivät 20. lokakuuta, joten pennut olivat jo viisiviikkoisia. Ja kovia tyttöjä olivatkin touhuamaan. Pienen pienet naskalihampaatkin löytyivät jo suusta.

Joku näistä kolmesta on siis meidän uusi vauva. Toiveissa on, että se on jompikumpi vasemmanpuoleisesta tytöstä. Parin viikon päästä, sopivasti ennen joulua, pitäisi tytöntyllerön sitten kotiutua meille .

Saa nähdä mitä Oona, Aada ja Siiri tuumaavat uudesta tulokkaasta. Puhumattakaan kissoista .

Ruokailuhetki menossa.

Väsymyksen koittaessa oli aika palata takaisin häkkiin lepäämään.

Innostuin jo väsäämään uudelle tulokkaalle uuden sängyn, mutta kissat Nessu ja Vili ihastuivat petiin niin paljon, että ovat ottaneet sen vakituiseksi pedikseen. Täytynee hankkia vielä yksi uusi petipaikka .

Aadan tytär Mimu kävi Hennin kanssa vierailulla meillä keskiviikkona. Ja menoa ja vauhtia taas riitti!

Mimusta olikin kasvanut oikein nätti ja hyvin koulutettu nuori neiti. Vaikka minkälaisia temppuja oli Henni ehtinyt opettaa Mimulle. Mimu osasi mm. istua, mennä maahan, istua "pupu"-asennossa (kamera ei ehtinyt mukaan temppuun) ja tanssiminenkin onnistui .

Aadalla ja Mimulla kävi vielä leikit hyvin yhteen. Oona sen sijaan yritti hieman äristä ja pitää komentoa lapsenlapselleen ja Mimuhan osasi kiltisti kunnioittaa mummoa, mitä nyt sopivan tilaisuuden sattuessa nappasi sujuvasti Oonan lelun aivan Oonan nenän edestä .

Siiri ja Vili Vilpertti ottavat tässä rennosti sängyssä sulassa sovussa.

Oona kävi perjantaina sterilisaatiossa ja toivon mukaan nyt ovat valeraskaudet taaksejäänyttä elämää. Valeraskaudet alkoivat olla kerta kerralta yhä rankempia, joten katsoin parhaaksi viedä Oona leikkaukseen.

Oona leikattiin noin klo 13 aikoihin ja vielä illalla klo 18 jälkeen oli taju kankaalla.

Tänään sitten on oltu jo vähän reippaampia vaikkakin toi pönttö päässä nolottaa.... .

Meidän pieni surkea "pönttöpää"!

Aada sensijaan poseraa polleana (ei taida tietää, että sama kohtalo odottaa jossain vaiheessa)!

Vilistä on kehkeytynyt oikea Avara luonto -fani. Joka jakso on päästävä katsomaan aivan lähituntumasta !

Oma mielipidekin on tuotava esiin... vai liekö tullut ikävä omaa emoa???

"Vilu-kissat" lämmittelemässä infrapuna-lämmittimen edessä!

Kesä on mennyt ja syksy on saapunut. Kiireitä on piisannut, enkä ole ehtinyt paljon päivittelemään blogiani. Nytpä siis ajattelin korjata hiukan tilannetta.

Metsällä ollaan käyty ahkerasti. Aada on päässyt muutaman kerran mukaan jallittamaan lintuja.

Eipä tuohon kumiveneeseen juuri muita olisi mahtunut, vaikka olen siinä joskus ollut minäkin Oonan kanssa mukana. Silloin on ainakin ollut tiivis tunnelma.

Siiri sai vielä jäädä rannalle odottamaan syyskuun alkua.

Sorsanmetsästyksellä siis kausi aloitettiin. Saalistakin tuli.

Aada ylpeänä vahtii saalistaan...

Perheemme kasvoi elokuun lopulla uudella jäsenellä. Vili-poika haettiin Kiteeltä laumamme jatkoksi.

Aluksi Vilillä ja Nessulla oli sopeutumis vaikeuksia. Molemmat sähisivät hirvittävästi toisilleen, mutta onneksi parin viikon julmistelun jälkeen kissat ovat hyväksyneet toisensa ja nyt käy aina mahdoton ralli, kun kissat kisailevat keskenään.

Koirien kanssa Vili tuli alusta alkaen hyvin toimeen.

Kuten kuvasta näkyy!

Olimme eilen Joensuun näyttelyssä kera Alexin ja Aadan. Päivä oli ERInomainen .

Tuomarina oli Pedro Delerue.

Jaapertin Calimero AVO ERI.

Good type, correct head. Good neck & topline. Tailset a bit low, good angulation. Correct movement & coat.

Jaapertin Aada AVO ERI

Typical feminine. Good expression, correct neck & topline. Tail could be better. Good ribcage, correct angulation, movement & coat.

Tämä olikin sitten Aadan uran viimeinen näyttely. Saavutukseksi jäi kaksi varasertiä. Ei tullut Aadasta valiota. Aada ei ollut yhtään innostunut koko näyttelytouhusta. Alkuaikoina se jopa yritti purra tuomaria. Nyt Aada sitten saa nauttia koiranelämästä ja kohta pääsee taas isännän kanssa lintumetsälle kirmailemaan. Siitä Aada nauttii eniten!

Näyttelytouhuihin kävi myös tutustumassa kaksi pentua Aadan viimeisestä pentueesta Mimu ja Vili. Jospa sieltä kasvaisi Aadan manttelin perijöitä näyttelykehiin .